Sankaritarina
de Moonsorrow
"Kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
vaan nimi
ei koskaan kuole,
hältä ken on hyvän saanut.
Kuolee karja,
kuolee suku,
samaten itse kuolet;
yhden tiedän
mik' ei kuole:
manalle menneen maine."
(Hávamál)
Jo luku viimeinen saa,
surmansa kohdannut lepää sijallaan.
Veljet maljan simaa nostavat,
tyhjäksi juovat nimeen vainajan.
Kaunis laiva kantaakseen saa miehen rauenneen,
laskua tuonpuoleiseen se vartoo rannalla.
Aseet, korut, rikkaudet matkamies saa mukaansa,
alla suuren rovion lipuu hautansa.
(Ja katso! Voiko toista niin ylvästä näkyä olla
kuin hiljaisten liekkien kurotus tähtiä kohti.)
Kuolemaan me jok'ikinen kuljemme;
jumalat ovat elävät valinneet.
Veljemme syliin aaltojen laskemme;
jää hyvästi, sinut aina muistamme.
Kunniaa ei miekka voi taltuttaa;
jumalat ovat sankarit nimenneet.
Veljemme tuonen herralle luovutamme;
siis hyvästi - kunnes jälleen kohtaamme.
Más canciones de Moonsorrow
-
Ruttolehto sis. Päivättömän Päivän Kansa
Jumalten Aika
-
Pakanajuhla
Suden Uni
-
Suden Tunti
Jumalten Aika
-
Matkan lopussa
Kivenkantaja
-
Kylän päässä
Voimasta ja Kunniasta
-
Suden Uni
Suden Uni
-
Sankarihauta
Voimasta ja Kunniasta
-
Jumalten Aika
Jumalten Aika
-
Tuleen Ajettu Maa
Viides Luku - Hävitetty
-
Tyven
Voimasta ja Kunniasta
-
1065: Aika
Suden Uni
-
Jumalten kaupunki including Tuhatvuotinen perintö
Kivenkantaja
-
Pimeä
Verisäkeet
-
Huuto
Varjoina kuljemme kuolleiden maassa
-
Aurinko ja Kuu
Voimasta ja Kunniasta
-
Kivenkantaja
Kivenkantaja
-
Ukkosenjumalan poika
Suden Uni
-
Tuulen tytär including Soturin tie
Kivenkantaja
-
Jäästä Syntynyt Varjojen Virta
Viides Luku - Hävitetty
-
Mimisbrunn
Jumalten Aika