Visage pâle

de Aste

Mulle, pöytälaatikko täyttynyt tarinoist,
Tää on mun öiden angstisist marinoist
Vuodatettu sydänverellä,
Ei ne tee hyvää kellekää
Ei saa masentuneita vuoteestaan,
Amoria tarttumaan nuoleensa,
Vanhusta nuoreks taas.
Se ei poista ongelmii, vaan vetää puoleensa
Tää ei oo yks niist, ei ollu tyhmii
Vuodenajat meil on muutenki kylmii
Vaik valitusvirret pysyy muodissa,
En kaipaa draamaa vaan hymykuoppia.

Mä en tahdo, mä en tahdo,
Mä en tahdo tänää kuulla surullisiilauluja.

Miten voitais talvesta toipua,
Ne laulaa radioist tuonelan koivuista
Mä paan grammarin niin kii,
En aio masentua ammatin piikkii
Tätä menoa taivaskin tippuu päälle
Surkupukuun pitäis pukeutua ku sinut näkee,
Ja se on musta, me tiedetään
Sekoillaan, säädetään, mitä siel tehään,
No ei niin mitään ku pitää piipittää,
Sanat jotka ei muuta mitään miksikään
Vaik valitusvirret pysyy taajuuksil,
Hymy huules huudetaan omaa matskuuni.

Mä en tahdo, mä en tahdo,
Mä en tahdo tänää kuulla surullisiilauluja.

Kipataan iso malja meille,
Kaikkensa antaneille
Skipataan kossu, kirves ja hanki
Mä haluun liikkua, en liikuttua.

Mä en tahdo, mä en tahdo,
Mä en tahdo tänää kuulla surullisiilauluja.